Korkeakoulun hyvinvointipalvelut eivät aina ole opiskelijoille tuttuja. Laureassa työskentelee opintopsykologeja, erityisopettaja sekä oppilaitospastoreita opiskelijoiden tukena. Laurean opintopsykologi Manne Pyykkö vastaa tässä blogissa Laureamkon opiskelijoilta tulleisiin kysymyksiin.
Mistä asioista voi tulla opintopsykologille juttelemaan?
Opintopsykologin kanssa voi jutella mistä tahansa. Välillä tekisi mieli kirjoittaa tehtävänimike näin: (opinto)psykologi. Tämä korostuu erityisesti törmätessään opiskelijaan, joka kysyy, voiko esittää asiansa, vaikka se ei suoranaisesti liity opintoihin. Yleensä se, että opinnot eivät suju, on seurausta siitä, että muilla elämäalueilla on haasteita; kaikki vaikuttaa kaikkeen. Voit ottaa yhteyttä minkä tahansa asian tai ongelman tiimoilta. Yhden opiskelijan teemana voi olla pohjalta pinnalle, kun taas toinen saattaa kurottaa pinnalta pilviin. Mikään inhimillinen ei ole vierasta.
Opintopsykologien toimintalupaus koostuu viidestä asiasta:
- Tapaamisaika nopeasti: vastaamme yleensä vuorokauden sisään. Aika järjestyy, tilanteesta riippuen, yleensä parista päivästä pariin viikkoon.
- Ehdottoman luottamuksellista: esimerkiksi kukaan opettaja ei saa tietää, että on kääntynyt meidän puoleemme.
- Aina opiskelijan ehdoilla: puhutaan siitä, mistä haluat.
- Kaikessa opiskelijan parasta: keskitymme ja mietimme aina juuri sinun parasta.
- Tarkoituksenmukainen jatko-ohjaus: joskus voidaan jättää auki, joskus selkeä jatko-ohjaus.
Miten palautua kevään kiireistä?
Henkiseen väsymykseen ei pelkkä fyysinen lepo auta. Pitää tehdä jotain kivaa. Jos mikään ei tunnu kivalta, pitää tehdä jotain sellaista, joka on ollut joskus aikaisemmin kivaa. Sellainen riskinotto kannattaa. Monesti jokin symbolinen irtiotto kannattaa sen sijaan, että jää arkiympyröihin hoitamaan muutamia roikkumaan jääneitä käytännön asioita. Matkustaminen on toki näinä aikoina rajoitetumpaa kuin yleensä, mutta esimerkiksi pienikin ”road trip” tai maisemanvaihto voi saada toiseen moodiin, ja maailma voi avautua uudella tavalla.
Loman ja kesän suorittamisessa on omat vaaransa. Allekirjoittanut on monena kesänä onnistunut luomaan lomastressin, joka lienee jonkinlainen neuroosin hämärä alanormisto. Perushuolena siinä on se, että kesäaika on lyhyt – viime vuonna se oli torstaina -, joten jokainen UV-säde pitää käyttää maksimaalisesti hyväksi. Ajatuskuplassa: ”Älä sitten marraskuun vaakasuorassa räntäsateessa valita, jos nyt vietät hellepäivää neljän seinän sisällä”. Olen jo nyt huolissani, milloin Jaakko heittää kylmän kiven…
Tähän kaikkeen auttaa vanha viidakon sanonta: ”Ken liikaa kelaa, hän relaamatta delaa”. Unohda siis virkistäytymispisteiden kerääminen ja loman suorittaminen. Löydä mieluummin sisältäsi kesäajaksi eksistentiaalinen hippi, joka osaa elää hetkessä ja ottaa elämän sellaisena kuin se tulee. Opiskelussa kun saa harjoittaa lykättyä tarpeentyydytystä ja tulevaisuuden kanssa neuvottelua aivan riittämiin.
Ystävyys-, sukulais- ja perhesuhteiden vaaliminen on usein varma valinta. Edellyttäen toki, että valtaosa ihmisistä on sellaisia, joiden kanssa käytävät keskustelut antavat energiaa. Sosiaalisia Tsernobylejä kannattaa luonnollisesti välttää.
Miten toimia, jos huomaa, että osa luokasta jätetään ulkopuolelle?
Tämä on hankala kysymys. Toisaalta ihmisillä on tietenkin oikeus luoda omat sosiaaliset suhteensa, mutta toisaalta ulkopuolelle jättäminen on kurjaa. Etenkin näinä korona-aikoina meidän kaikkien tulisi vahvistaa ajatusta, että olemme samassa veneessä. Ulkopuolisuutta on jo muutenkin paljon.
On totta, että ryhmän muodostumiseen ja tiimiytymiseen liittyy monesti jakoa sisä- ja ulkopiirin välille, mutta olisi erittäin tärkeää, että me-henkeä ei lähdettäisi ehdoin tahdoin rakentamaan toisten kustannuksella, muiden ulkopuolisuutta korostaen.
Jokainen voi tehdä jotain mukaan ottamisen saralla. Aina voi kysellä toisten kuulumisia ja mennä reippaasti mukaan. Ystävällisyys ja kohteliaisuus eivät maksa mitään. Kannattaa lähteä siitä, mitä voisit itse tehdä osallistamisen eteen? Mitä voisit tehdä enemmän, vähemmän tai toisella tavalla, jotta kukaan ei jäisi laitamille?
Opinnoissa ja elämässä pätee sama viisaus. Kenenkään ei tarvitse selviytyä yksin.
Manne Pyykkö
Kirjoittaja on Laurea-ammattikorkeakoulun opintopsykologi