Laureamko täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Hyppäämme tässä blogissa suoraan syvään päätyyn Suomen ammattikorkeakoulutuksen historiaan.
Kiitos manufaktuurijohtokunta!
Suomen ammattikorkeakoulut ovat saaneet varsinaisen alkunsa 1990-luvulla, mutta keskustelua työelämälähtöisestä korkeakoulutuksesta on käyty jo ennen Suomen itsenäisyyttä ja läpi sen historian. Ensimmäiset ehdotukset ammatillisesta korkeakoulutuksesta tulivat 1850-luvulla Suomen manufaktuurijohtokunnalta, mutta visio jäi silloin toteutumatta (Välimaa 2019: 159). Harmi, sillä olisi ollut hienoa nostaa maljaa Laureamkon vuosijuhlilla manufaktuurijohtokunnalle.
Silloin kun puhutaan 60-luvusta, ihmisille tulee yleensä ensimmäisenä mieleen Kuuban ohjuskriisi, The Beatles, hipit ja ammattikorkeakoulutus. 1960-luvulla ajatus ammattikorkeakoulutuksesta virisi uudelleen keskusteluissa insinöörikoulutuksesta, ja aiheesta jatkettiin keskustelua läpi 1970 ja -80 luvun. Kaikille tuttu ammatillisen koulutuksen uudistus 1980-luvulla loi perustan ammattikorkeakoulutuksen kehittämiselle. Uudistuksen myötä ammattikoulujärjestelmä standardisoitiin, koulutuksellisia umpikujia purettiin ja ammatillisen koulutuksen suorittaneille myönnettiin yleinen korkeakoulukelpoisuus. Hurraa. Ammattikorkeakoulujen perustamista ehdotettiin lopulta vuonna 1989 opetusministeri Taxellin puolesta ja vuonna 1990 eduskunnalle annetussa koulutuspoliittisessa selonteossa (Välimaa 2019: 277-279).
Kohti ammattikorkeakouluja
Ammattikorkeakoulujen perustamisessa otettiin mallia Hollannista ja Saksasta. Ajatus oli luoda uusi korkeakoululaitos, joka olisi tasavertainen ja rinnakkainen yliopistojen kanssa. Tätä järjestelmää kutsutaan duaalimalliksi. Duualimallin mukaan ammattikorkeakoulujen painopiste on työelämäosaamisessa ja yliopistojen akateemisuudessa ja tieteessä (Välimaa 2019: 279).
Koska kaikkea pitää aina kokeilla ensin, myös ammattikorkeakoulujen perustaminen alkoi kokeilulla vuonna 1991, jonka jälkeen ensimmäiset vakituiset toimiluvat myönnettiin vuonna 1994. Ammattikorkeakoulukokeilun yhteydessä perustettiin 22 ammattikorkeakoulua. Kokeiluvaiheessa olevia ammattikorkeakouluja kehitettiin jatkuvan arvioinnin ja laadunvarmistuksen kautta, ja näistä keinoista tulikin keskeisiä johtamisen (lue: henkilökunnan rasittamisen) työkaluja uusissa oppilaitoksissa (Välimaa 2019: 280). Arvioinnista saatu tieto otettiin huomioon myös ammattikorkeakoulujen vakituisten toimilupien myöntämisessä. Keskeisinä perusteina vuonna 1994 myönnetyissä vakituisissa toimiluvissa olivat koulutuksen alueellinen tarve, opetuksen laatu, kansainvälisyys ja tukipalveluiden laatu. Ammattikorkeakoulujen hallintomalli aiheutti pitkän ja verisen riidan. Perustamisvaiheessa ammattikorkeakoulujen hallinto ja rahoitus määritettiin koulutuksen järjestäjien eli kuntien alaiseksi. Tämä ratkaisu koettiin lopulta hankalaksi, sillä se vaikeutti korkeakoulujen rahoitusta ja kansallista ohjausta. Myös kunnat käyttivät niitä amkeille tarkoitettuja rahoja ihan miten sattuu, ja tämä ymmärrettävästi harmitti (Välimaa 2019: 280-281).
Oman ammattikorkeakoulumme taival alkoi samanaikaisesti muiden kanssa. Ensin Vantaan ammattikorkeakouluna, ja sitten vuonna 1997 Espoo-Vantaa ammattikorkeakouluna. Laurea-ammattikorkeakoulu tuli oppilaitoksen nimeksi vuonna 2001.
Itsenäistyvä ammattikorkeakoulu
Kaikkea ollaan aina kehittämässä. Myös ammattikorkeakoulutusta on kehitetty läpi 2000-luvun. Suuri harppaus otettiin vuonna 2002, kun ylempi ammattikorkeakoulututkinto otettiin käyttöön. Toinen merkittävä käännekohta oli ammattikorkeakoulu-uudistus vuonna 2014. (Välimaa 2019: 281). Uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa ammattikorkeakoulujen itsenäisyyttä ja kykyä tuottaa työelämän, yhteiskunnan ja alueiden vaatimaa osaamista eli tavallaan tietynlainen aikuistumisriitti ammattikorkeakouluille. Tämä tarkoitti ammattikorkeakoulujen erottamista niiden omistajakunnista (amkit muuttivat pois kotoa). Uudistuksessa ammattikorkeakoulujen rahoitus siirrettiin valtiolle (viikkoraha muuttui opintotueksi) ja kaikista ammattikorkeakouluista tehtiin osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä (tähän en kyllä keksi vertauskuvaa). Osakeyhtiöinä ammattikorkeakoulut olivat voittoa tavoittelemattomia ja itsenäisiä omistajistaan. Uudistusta edeltävissä ammattikorkeakouluissa oli ollut ylläpitäjähallitus ja korkeakoulun sisäinen hallitus. Uudessa hallintomallissa ammattikorkeakouluilla oli yksi osakeyhtiön hallitus, joka koostuu opiskelijaedustajasta, henkilökunnan edustajasta sekä omistajien edustajista, joiden kelpoisuusvaatimukseksi säädettiin työ- ja elinkeinoelämän osaaminen (Wennberg, Koramo ja Keinänen 2018).
Uudistus ei koskenut pelkästään ammattikorkeakoulujen hallintoa. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli muutettiin uudistuksen myötä tulosperusteiseksi samalla kuin korkeakoulusektorille kohdennettiin merkittäviä koulutusleikkauksia julkisen talouden tasapainottamiseksi. Mihinköhän tämä sitten johti? No tulosperusteisella rahoitusmallilla on nähty olevan positiivinen vaikutus korkeakoulujen tuloskehitykseen ja tehokkuuteen. Määrällisten mittareiden painottaminen yhdistettynä koulutusleikkauksiin on kuitenkin koettu heikentävän koulutuksen laatua (Nenonen 2020). Ammattikorkeakoulubarometrissä (2020) 92% vastaajista oli sitä mieltä, että tulosperusteinen rahoitusmalli yhdistettynä tutkintotavoitteiden (eli maksimimäärä tutkintoja, joista voi saada rahoitusta) nostamiseen lisää ammattikorkeakoulujen keskinäistä kilpailua. Ohjaako tulosperusteinen rahoitus ammattikorkeakouluja kilpajuoksuun, jossa osaaminen uhrataan opintotehokkuuden alttarilla? No nyt meni metaforat vähän hassusti sekaisin, eikä tämä ehkä niin dramaattista ole. Oikeestaan tämä koko blogi on ollut aika kuivaa kamaa, mutta huolestuttaa silti.
Nyt on jo pari vuotta lupailtu koulutuksen kunnianpalautusta, mutta työtä on vielä edessä. Siinä missä aikaisempina vuosikymmeninä käytiin keskustelua ammatillisen korkeakoulutuksen tarpeesta, nykyään etsitään ratkaisuja jatkuvaan oppimiseen ja työvoiman uudelleenkouluttamiseen. Jatketaan tätä päätöntä, siis päättymätöntä kehittämistyötä yhdessä. Laureamko onnittelee ammattikorkeakouluja historiallisesta taipaleestaan sekä 25-vuotiasta itseään.
Nikolas Bursiewicz
Kirjoittaja on Laureamkon edunvalvonnan asiantuntija
Lähteet:
Arene (2020) Ammattikorkeakoulubarometri 2020. http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/AMK%20barometri_2020.pdf?_t=1583848191
Nenonen, Marjo. (2020) Tulokset paranevat, miten käy laadun? Tulosperustainen rahoitusmalli koulutuksen tuloksellisuuden ja laadun kehittäjänä ammattikorkeakouluissa. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/23466/urn_isbn_978-952-61-3426-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Välimaa, Jussi. (2019) A History of Finnish Higher Education from the Middle Ages to the 21st Century, Springer International Publishing AG, ProQuest Ebook Central, https://ebookcentral.proquest.com/lib/jyvaskyla-ebooks/detail.action?docID=5896684
Wennberg, Mikko. Koramo, Marika ja Keinänen, Janika (2018) Ammattikorkeakoulu-uudistuksen arviointi. Loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:32, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161050/okm32.pdf?sequence=4&isAllowed=y