Jatkuva väsymys, vaikea pysyä hereillä tunneilla, keskittyminen tuntuu mahdottomalta, sängystä nouseminen on ylitsepääsemätön asia. Kurssin aikataulut painavat, deadlinet paukkuu, harjoittelusta ja töistä pitäisi myös jaksaa suoriutua. Koronavuosi on varmasti ollut monelle haastava. Ihmisiä ei näe ja moni on joutunut olemaan kotonansa neljän seinän sisällä. Jaksaminen on monella niukilla, koska etäyhteys ei anna sitä samaa tunnelmaa, mahdollisuutta opiskeluun. Tai oikeastaan mihinkään.
Korona-arjen alkaessa kaikki alkoi hyvin. Luokkalaisten kanssa ZOOMailtiin kerran viikossa ja puhuttiin niitä näitä. Pidettiin meidän klassisia “mennään kahville ja tupakalle” -hetkiä, joita tehtiin ihan livenäkin oppituntien välissä. Ne kerrat kuitenkin väheni, samoin läsnäolot tunneilla tai jos niillä oltiin, nukahdettiin kesken kaiken. Olin kevään aikana varmaan vain viidellä oppitunnilla läsnä. Pakolliset hommat suoritettiin, jotta päästiin harjoitteluun. Töissäkin piti käydä. Sosiaalinen elämä oli kuitenkin neljän seinän sisällä kotona, jossa odotti koko päivän etätöitä tehnyt puoliso, joka halusi viettää aikaa ystävien kanssa. Ymmärrettävää, sillä hänellä varmasti kaatui seinät päälle, kun ainoa hetki poistua kotoa oli ruokakauppa tai koiran ulkoilutus.
Vietin itse etäwapun keskellä muuttoa ja eroa. Korona oli jo muutaman kuukauden aiheuttanut eristäytymistä ja vaikeimmalla hetkellä omassa elämässä oli vaikea löytää jaksamista nousta sängystä. Tässä kohtaa puolet kursseista oli jäänyt suorittamatta. Kukaan ei kysellyt niiden perään.
Kesä 2020 on jäänyt itselleni vahvasti mieleen. Tässä kohtaa on hyvä kertoa itsestäni, että olen suorittajapersoona, joka haluaa kaiken tehdä loppuun vaikka polttaen itseni loppuun samalla. Kesällä unettomuuteni alkoi kasvaa. Nukuin hyvinä päivinä kolme tuntia yössä ja huonoina puolesta tunnista tuntiin. Töitä oli silti tehtävä ja laskut maksettava. Kukaan ei tässä kohtaa tiennyt etten saa nukuttua. Loppukesästä jouduin “luovuttamaan” ja menin lääkäriin. Sieltä lätkähti burn out ja unettomuus, sekä kaupanpäällisenä sairasloma. Tässä kohtaa kerroin parhaimmalle ystävälleni, hänkään ei ollut huomannut mitään.
Syksyn alkaessa ja levättyäni alkoi opinnot luistamaan, kunnes siirryttiin täysin etäopintoihin jälleen. Läsnäolot alkoi tippumaan ja tunsin sen saman painon mikä keväällä vaikeutti sängystä nousemista. Kampukset olivat kuitenkin auki, joten varasin oman tilan tai menin kampustoimistolle. Oli pakko pysyä liikkeessä, pakko poistua kotoa. Pakko tavata ihmisiä edes vilaukselta, kuulla keskustelua, kuulla ärsyttäviä purkanmaiskutuksia tai kun joku avaa metallisen kilisevän pullon. Sitten kilahti sähköposti opettajatuutorilta
“Moikka Jenna! Huomasin, että sulta puuttuu muutama suoritus keväältä. Sopisiko sinulle joku päivä tapaaminen niin saadaan ne sinulle suoritettua?”
Keväällä 2020 suoritin 17,5 opintopistettä, josta 10 oli työharjoittelua. Syksyllä 2020 suoritin 50 opintopistettä, joista suurin osa oli viime lukukauden rästikursseja. Valmistun siis edelleen ajallaan, kiitos opettajatuutorini.
Minun tarina on yksi monista. Viime aikona on puhuttu siitä, miten opiskelijoiden opintosuoritukset ovat etäopetuksen myötä lisääntyneet. Kääntöpuolena suorittamiselle on ylikuormittuminen. Koronavuoden aikana moni opiskelija on kokenut jaksamisensa heikentyneen.
Näin poikkeusaikana opettajien tehtävä korostuu. On tarjottava materiaalia, johon on helppo tarttua, ja jonka kautta on mahdollista oppia. Korkeakoulujen tulee myös tarjota riittävästi ohjaus- ja tukipalveluita opiskelijoille, jotka auttavat rytmittämään ja tasapainottamaan työtaakkaa, joka etäaikana kasvaa helposti liian suureksi.Vaikka opetus toteutuu verkossa, ei se voi olla vain nettisivujen lukemista tai leipomista samalla. Opetusmateriaalin tulee olla suunniteltu ja johdonmukainen, eikä tuhlata opiskelijan aikaa.
On myös tärkeää, että opiskelija itse löytää hetkiä, jolloin tukea omaa jaksamistaan. Sosialisoituminen etänä, esimerkiksi Discord kanavien kautta, ZOOM puheluita kavereiden kanssa lounastaessa tai etäkahveilla, meditointihetki itselle jotta päivässä olisi yksi tyhjä hetki vain sinulle. Rutiinin luominen, älä tee sängyssä tehtäviä vaan vaikka keittiön tason päällä.
Ja mikä tärkeintä, älä jää yksin. Se on okei olla loppu, sitä varten on apua ja tukea. Jos tarvitset apua tai helpon tavan pyytää sitä, voit olla yhteydessä opiskelijakuntaan chatin kautta tai laittamalla viestiä meidän työntekijöille ja hallituksen jäsenille. Me autamme sinua.
Jenna Jourio,
Kirjoittaja on Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Laureamkon hallituksen varapuheenjohtaja