[vc_row][vc_column][vc_column_text]
Viime aikoina on keskusteltu paljon opiskelija- ja ylioppilaskuntien ydintehtävistä, automaatiojäsenyydestä ja edunvalvonnasta. Keskustelussa on esitelty opiskelijakuntien toimintaa ja rahoitusta kapealla ja osin vääristyneellä näkökulmalla. Tarkoituksenamme ei ole ottaa kantaa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyttä vastaan tai sen puolesta, vaan kertoa elämästä duaalimallin tällä puolella.
Keskustelussa on nostettu esille korkeakoululta tulevan rahoituksen uhkaavan edunvalvonnan riippumattomuutta, kuten opiskelijaedustajien valintaa. Paikoin korkeakouluista on myös maalailtu uhkakuvia vihollisena, joka voi lakkauttaa rahoituksen mielivaltaisesti jos opiskelijakunnan toiminta ei miellytä.
Emme tunnista näitä väitteitä omassa toiminnassamme. Kärjistetyt spekulaatiot eivät toteudu käytännössä, eikä opiskelijakunnan edustajisto, hallitus tai yksittäinen opiskelijaedustaja koe kriittistä päätöstä, lausuntoa tai kannanottoa tehdessään purevansa ruokkivaa kättä. Ammattikorkeakoulut ovat ymmärtäneet opiskelijakuntien tärkeyden koulujen toiminnan kirittäjinä ja opiskelijakunnat ovat ymmärtäneet vuoropuhelun tärkeyden vaikuttamistyössä. Opiskelijakunta ei ole ei-liike, vaan ammattikorkeakoulun toimintaa yhteistyössä kehittävä organisaatio.
Ammattikorkeakoululaissa määritellään opiskelijakunnan erityiseksi tehtäväksi muun muassa “nimetä opiskelijoiden edustajat 4 luvussa tarkoitettuihin ammattikorkeakoulun toimielimiin”. Ammattikorkeakouluilla voi laillisten toimielimien lisäksi olla lähemmäs sata opiskelijaedustajaa tutkinto-ohjelmien neuvottelukunnissa, ammattikorkeakoulun johdon foorumeissa ja erilaisia asioita valmistelevissa työryhmissä. Keskinäisestä luottamuksesta kertoo se, että korkeakoulu saattaa joskus pyytää opiskelijaedustajaa paikkaan, johon opiskelijakunta ei vielä ole itse ehtinyt sitä asettaa. Valinnan suorittaa opiskelijakunnan edustajisto tai hallitus. Jokaisen valinnassa opiskelijakunta painottaa hakijan asiantuntemusta ja kyvykkyyttä tehtävään. Korkeakoululla ei tähän sanomista ole, piste.
Opiskelijakuntien rahoitusta on monessa kommentissa pelkistetty hyvin yksipuoliseksi. Kyllä, me saamme osan rahoituksestamme yleisavustuksena korkeakouluilta. Lisäksi opiskelijakunnissamme tuotetaan tutorointia, liikuntapalveluita ja kansainvälistä toimintaa, joista korkeakoulut maksavat erityisavustuksen muodossa. Kuitenkin ensisijaisia tulonlähteitä ovat jäsenmaksut, opiskelijoille tuotetut palvelut ja yhteistyösopimukset. Korkeakoulut eivät tue toimintaamme vallankäytön vuoksi, vaan koska ne tunnistavat toimintamme arvon korkeakouluyhteisössä.
Mikäli opiskelijat kokevat opiskelijakunnan ajavan lähinnä korkeakoulun etua opiskelijoita kuulematta, voivat opiskelijakunnan jäsenet vaikuttaa päätöksentekoon jäsenaloittein, -äänestyksin tai edustajiston kokoonpanoon vaaleissa vaikuttamalla. Lisäksi vaihtoehtona on tietenkin jättää kannanottona jäsenmaksu maksamatta.
Opiskelija- ja ylioppilaskuntien toiminta ei ole suoraan verrannollista toisiinsa. Lakisääteiset tehtävät ovat samat, mutta on selvää että ylioppilaskunnat pystyvät suuremmilla resursseillaan venymään useampaan paikkaan. Tästä syystä automaatiojäsenyyskeskustelun argumentit tulisi etsiä vastakkainasettelun ja toiminnan vertailun sijasta muualta.
Juho Kärkkäinen, Max Laihonen ja Emmi Paajanen
Kirjoittajat toimivat Laurea-, Haaga-Helia ja Metropolia ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien hallitusten puheenjohtajina.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]