Terve, morjensta sekä hyvääpäivää! Olen Roope, ja toimin erilaisissa tehtävissä Laureamkossa 2016-2019. Laureamkon edustajistoon hain kahdesti, vuodelle 2017 ja 2018. Kummallakin kerralla minut valittiin EsKot -vaaliliiton kautta (go EsKot) edustajiston jäseneksi. Päädyin vaalien jälkeen sitten hakemaan (ja pääsemään!) puheenjohtajaksi niin hallitukseen (vuonna 2017) kuin edustajistoon (vuonna 2018). Toimin ennen puheenjohtajavuosiani Otaniemen kampustiimissä, sekä näiden vuosien jälkeen vielä lyhyen ajan työntekijänä Laureamkolla. Kaiken tämän jälkeen olen entistä enemmän sitä mieltä, että edustajisto on luultavasti koko opiskelijakunnan tärkein toimielin, ja ajattelinkin kertoa sinulle miksi olen tätä mieltä.
Kun ensimmäistä kertaa hain edustajiston jäseneksi (tai edaattoriksi, kuten tästä eteenpäin tulen kirjoittamaan), en suoranaisesti ymmärtänyt, mistä oli kyse. “Aaa, opiskelijakunnan edustajisto on niinkuin eduskunta, ja opiskelijakunnan hallitus niinkuin…. hallitus”. Tämä selitys antoi raamit siihen minkälainen organisaatiohaara edustajisto on ja miten se klikkaa muiden palasten kanssa yhteen koko Laureamkon organisaatiossa. Mutta itselleni se ei juuri antanut ymmärrystä siitä, minkälaisten asioiden kanssa edustajisto sitten joutui painimaan. “Talousarvio, toimintasuunnitelma… mikä strategia?”. Nämä asiat eivät olleet tulleet itselleni selkeäksi, ja koska halusin ymmärtää paremmin miten asiat toimivat, lähdin mukaan ehdolle. Silloin ajatukseni taisi olla mallilla “tekemällä oppii”, mikä toki pitää monesti paikkaansa. Kuten myös tässäkin.
Mainostettuani ja painostettuani mahdollisimman montaa ryhmäläistäni äänestämään minua vaaleissa sain tarpeeksi ääniä ja pääsin edaattoriksi. Olin kuitenkin jo ajatellut logiikkani “tekemällä oppii” jo askelta pidemmälle, ja hain ensimmäisessä edustajiston kokouksessamme (tunnetaan myös nimellä järjestäytymiskokous) hallituksen puheenjohtajaksi. Koska hallitus tekee paljon, niin siellä varmaan oppii enemmän? Minut onnekseni valittiin tähän tehtävään, ja pääsin hallitusvuotetani tarkkailemaan edustajistotoimintaa hyvin eri näkökulmasta kuin mitä alunperin oletin. Koska edustajisto pitää käytännössä suurinta valtaa opiskelijakunnassa, opin nopeasti siihen, kuinka kaikki hallituksemme päättämät asiat tuli jakaa, kertoa ja joissain tapauksissa hyväksyttää edustajistolla. Olin jonkinverran jännittynyt aina ennen edustajiston kokousta, koska minun piti hallituksen puheenjohtajana esitellä ja vakuuttaa edaattorit siitä, että me teemme asioita hyväksyttyjen suunnitelmien mukaan, tai sitten meillä on hyvät syyt olla tekemättä asioita suunnitelmien mukaan. Edustajistolla oli kaikki valta joko olla samaa mieltä minun kanssani tai sitten olla eri mieltä ja minun piti toteuttaa heidän haluamansa muutokset asioihin. Ja tätä kyllä tapahtui ajoittain.
Järjestimme useita koulutuksia, keskustelutilaisuuksia ja workshoppeja edaattoreille, jotta he tietävät omat oikeutensa, velvollisuutensa sekä pystyvät halutessaan vaikuttamaan esimerkiksi uusittavien ohjesääntöjen valmisteluihin. Vaikka edustajisto toki päättää viime kädessä kaikki tärkeät asiat ja suuntaviivat, halusimme antaa mahdollisuutta toimia myös muunakin kuin “kumileimasimena”. Tämä vaikuttamisen mahdollisuudet ja niiden käyttäminen olivat yksiä isoimpia asioita, joita halusin laajentaa sekä saada paremmaksi edustajistolle. Ajattelin silloin, että “koska haluan olla mahdollistamassa parasta mahdollista vaikuttamista ja osaamista edustajistoon, minun kannattaa ryhtyä edustajiston puheenjohtajaksi!”. Ja niin päädyin hakemaan edustajistoon toisen kerran vuodelle 2018 (jälleen EsKot woop woop!) ja tälläkin kertaa minua onnekseni äänestettiin tarpeeksi (vähemmän painostusta tällä kertaa) jotta minut valittiin edaattoriksi. Ja kuten tarina tietää, minut myös valittiin edustajiston puheenjohtajaksi.
Edustajiston ja hallituksen puheenjohtajan hommat ovat nimistään huolimatta erittäin erilaiset. Hallituksen puheenjohtajana minun piti valmistella edustajistolle esityksiä, ja toteuttaa heidän päätöksien mukaisesti asiat. Edustajiston puheenjohtajana olin hieman eri roolissa. Paitsi että olin oikeasti osallisena päätöksissä minun tehtävänäni oli huolehtia, että sekä edustajisto ja hallitus toteuttavat heille annettuja tehtäviä. Pääsin osalliseksi (kuten kuka tahansa muukin edaattori) valmistelemaan useita erilaisia tärkeitä sääntöjä ja ohjeita, joista osaa taidetaan edelleen käyttää miltei sellaisenaan Laureamkossa. Yritin saada edustajistotoimintaan rennompaa aktiviteettia, jotta emme olisi aina vain keskustelemassa Laurean tai maailman pelastamisesta. Ja silloin kun halusimme pelastaa kaikki, pidin huolen siitä että asiat käytiin loppuun asti läpi ja kaikki olivat saaneet sanoa sanottavansa.
Minkä takia pidän siis edustajistoa tärkeimpänä Laureamkon toimielimistä ja miksi suosittelen hakemaan sinne? Edustajisto on tärkein toimielin, koska kaikkien muiden toiminta riippuu siitä, mitä edustajisto päättää. Ja kaikki isot asiat (joskus myös pienet) ovat edustajiston päätettävissä. Onko opiskelijakunnan budjetissa tyhjää rahaa? BAM, edustajistolla on valtaa vaatia ostettavaksi helikopteri. Ärsyttääkö kun opiskelijakunta ei kiinnitä tarpeeksi huomioita ympäristöön? BAM, edustajisto voi vaatia opiskelijakuntaa tekemään hankintansa ekologisemmin. Esimerkkejä voisin antaa lukuisia, mutta pointti pysyy. Kaikkein mielenkiintoisinta kuitenkin on, että vaikka edustajisto onkin ylintä valtaa käyttävä toimielin, ei se valta tai tärkeys ole minusta se pointti, jonka takia suosittelen hakemaan edaattoriksi.
Syy miksi suosin lähtemään edaattoriksi, on se, että sen kautta pääsee oppimaan, näkemään ja kokemaan asioita, joita ei välttämättä pääse muuten (ainakaan yhtä läheltä) kokemaan. Edustajistovaalit ovat ytimeltään ihan kuin muutkin vaalit, ja pelkästään se kokemus antaa sinulle jo uuden ymmäryksen siihen, miten useat vaalijärjestelmät toimii. Edustajiston jäsenenä pääsee näkemään ja vaikuttamaan siihen, miten yhdistyksen taloutta hoidetaan ja minkälaisia lainalaisuuksia siihen liittyy. Itseasiassa kaikki se yhdistyspolitiikka ja byrokratia on opettanut ainakin itseäni ymmärtämään paremmin mm. kuntahallintoa, valtiohallintoa, yhdistyksen toimintaa, korkeakoulua organisaationa, taloyhtiöitä, Uudenmaan alueen kaupunkeja/kuntia, vaalitoimintaa, verottajaa, sopimuksia, arkistointia, tietoturva/
Ole siis rohkea ja harki hakemista. Jos taas mietit, että “koulu on mulle vaan nopee tutkinto enkä mä nyt ala mitään ylimäärästä”, niin pyydän miettimään vielä kerran. Kun kerta olet nyt päätynyt opiskelemaan asti, niin eikö kannata ottaa siitä kokemuksesta kaikki mahdollinen irti?
Kirjoittanut Roope Kuivalainen