Opiskelijakunnan edunvalvonta-asinatuntijan työ on ollut monesssa suhteessa ainutlaatuinen tilaisuus. Opiskelijoiden oikeuksien puolustaminen on ollut minulle pitkään tärkeää ja on ollut hienoa päästä tekemään sitä täysipäiväisesti. Olen oppinut paljon lisää opiskelijoita koskevista teemoista aina korkeakoulupolitiikassa mielenterveys-ja hyvinvointikysymyksiin. Olen myös kasvanut asiantuntijan rooliin ja pystynyt kehittymään työntekijänä.

 

Yksi hienoimmista asioista tässä työssä on sen monipuolisuus. Tietysti on rutiineja, kuten opiskelijoiden yhteydenottoihin vastaamista, mutta enpä ole vielä nähnyt kahta täysin samanlaista päivää. Edunvalvonnan arki koostuu monista palikoista. Se voi olla toisena päivänä sivukaupalla lausuntojen, blogien ja somepäivitysten kirjoittelua ja toisena se on kokouksia korkeakoulun johdon tai opetushenkilökunnan kanssa. Se on koulutuksiin osallistumista ja niiden järjestämistä. Chat-päivystystä tai yksittäisen opiskelijan ongelmien selvittelyä.

 

Työtä on pystynyt myös jonkin verran muokkaamaan omiin taitojen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Olen erityisen kiitollinen, että olen saanut osallistua viikoittain Laureamkon viestintään esimerkiksi sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Olen aina halunnut oppia viestinnän käytännöistä ja nyt sain siihen tilaisuuden! Oli hieno hetki tajuta, että pystyy kääntämään 40-sivuisen tutkimusraportin tiiviiksi blogiksi, jonka on oikeasti ymmärrettävää tekstiä.

 

Haluan vielä nostaa esiin sen, miten työni Laureassa on antanut minulle myös arvokasta perspektiiviä suomalaiseen koulutus-ja opiskelijapolitiikaan. Viime keväänä, kun aloitin Laureamkon edunvalvonta-asiantuntijana, luulin että minulla oli hyvä käsitys näistä teemoista. Olin toiminut vuosia erilaisissa luottamustoimissa yliopistopuolella ja olin itsevarma omasta tietotaidostani.

 

Tajusin kuitenkin pian, miten isoja aukkoja minulla oli tiedoissani. Näin sen, miten Suomalainen koulutuspolitiikka ja koulutusta käsittelevä julkinen keskustelu pyörii yliopistojen ympärillä. Jopa opetus- ja kulttuuriministeriön  viestinnässä on säännöllisesti vääriä termejä ja piilotettua väheksyntää. Ja kun media haluaa kysyä opiskelijoiden mielipidettä, niin he useimmin ottavat yhteyttä yliopisto-opiskelijoihin ja heitä edustaviin järjestöihin.

 

Minusta jokaisen, joka haluaa tehdä töitä korkeakoulutuksen parissa, tulisi nähdä lähietäisyydeltä sekä AMK- että yliopistomaailma, jotta molempia järjestelmiä voidaan kehittää tasa-arvoisesti.

 

Laureamko on myös opettanut minulle luomaan parempia rutiineja työni tekemiseen. Rajoitettu työaika ja resurssit opettavat toimimaan tehokkaammin, niin että toimintamme palvelee opiskelijoitamme parhaalla mahdollisella tavalla. Omien toimintatapojen kehittämiseen annetaan myös aikaa ja tukea.

 

Laureamko on ollut hieno paikka kehittää omaa osaamista ja kerätä arvokasta työkokemusta. Uskon, että tästä kokemuksesta on paljon hyötyä tulevassa tehtävässäni Mepin avustajana Euroopan Parlamentissa. Nämä viimeiset viikot ovat olleet hektisiä, mutta silti lähteminen on haikeaa. Kiitos vielä kaikille laureamkolaisille tästä mieleenpainuvasta ja lämpimästä kokemuksesta!

 

Ada Saarinen

Laureamkon edunvalvonta-asiantuntija kuluvan viikon loppuun asti.