Toimin edustajistossa vuoden verran lokakuusta 2018 alkaen. Into lähteä toimintaan mukaan syttyi siitä osallisuuden tunteesta, jota olin saanut jo vuoden verran kampustiimin kautta kokea. Olin saanut jo tehdä paljon, mutta halusin tehdä vielä enemmän.

Vaalit menivät uskomattoman nopeasti, ja minulle tuli täytenä yllätyksenä saamani tuen määrä. Vahva kiitollisuuden tunne toi mukanaan tunteen vastuusta, mutta hyvällä tavalla. Motivaationi oli korkealla ja tiesin, etten tulisi ottamaan saamaani luottamusta itsestäänselvyytenä.

Kokouksissa juokseminen ja kouluarjen pyörittäminen vaati oman työnsä, ja voin sanoa suoraan, ettei se aina ollut helppoa. Halusin hoitaa molemmat tehtäväni sekä opiskelijana että edustajiston jäsenenä kunnialla, ja joskus se tarkoitti pidempiä iltoja ja vähemmän vapaata aikaa. Tiesin kuitenkin alusta asti mihin olin lähtenyt mukaan, en siis pudonnut aivan yllättäen kylmään veteen. Ystävien tuella ja omalla päättäväisyydellä, sain tehtäväni hoidettua lopulta kunnialla loppuun.

Edustajisto tarjosi minulle näkemyksen sellaiseen päätöksen tekoon, jota ei ollut aiemmin päässyt kokemaan. Työelämässä tästä on ollut pelkkää hyötyä; osaan organisoida, järjestää ja pitää kokouksia, työskennellä monenlaisten ihmisten kanssa ja ratkoa ongelmatilanteita aivan uudella tasolla. Kuitenkin tärkeimpänä taitona opin armollisuutta, enkä nyt puhu pelkästään armollisuudesta itseäni, vaan myös muita ihmisiä kohtaan. Meillä kaikilla on omat taistelumme, eikä ulkopuolelta voi tietää, mitä joku toinen käy läpi. Toki, edustajisto toi mukanaan myös 15 ylimääräistä opintopistettä, mutta voin täysin rehellisesti todeta, että olisin lähtenyt mukaan myös ilman tuota hyötyä jonka 15 opintopistettä toi mukanaan. Toki se oli mukava lisä, mutta kaiken ytimessä minulla oli itseni kehittäminen.

Jos haluat uusia haasteita ja sinua kiinnostaa oppia itsestäsi uutta, kannustan lämpimästi hakemaan edustajiston toimintaan mukaan! Korostan kuitenkin aiemmin käyttämääni sanaa, armollisuus. Itsensä kehittäminen on huippu juttu, mutta ei oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Tsemppiä lukuvuoteen!

Eveliina Häggqvist, sosionomi