Vuonna 2017 opiskelijoiden toimeentuloon tehdyt muutokset puhututtavat edelleen. Opiskelijat siirtyivät silloin yleisen asumistuen piiriin. Muutoksen myötä varsinkin yksin asuvien opiskelijoiden asumisen tuki nousi, mikä lisäsi opiskelijoiden valinnan varaa asuntomarkkinoilla. Yksiöiden kysyntä oli jo ennen uudistusta tarjontaa suurempi ja se lisääntyi entisestään uudistuksen myötä. Opiskelija-asumisen tarjoajat ovat reagoineet markkinoiden muutokseen pyrkimällä vähentämään soluasuntojen tarjontaa ja lisäämällä yksiöitä.

Yleisen asumistuen ruokakuntakohtaisuus aiheutti paljon keskustelua uudistuksen aikana, ja aihe on edelleen kiistanalainen. Ruokakuntakohtaisuus tarkoittaa sitä, että tuen saajan etuuden määrään vaikuttaa kumppanin tulot. Myös kämppikset lasketaan ruokakunnaksi jos heillä on yhteinen vuokrasopimus. Opiskelija saattoi siis menettää asumistukensa kokonaan jos hänellä oli työelämässä oleva kämppis tai puoliso. Kämppiksen tai avopuolison tulojen vaikutus opiskelijoiden asumistuen tasoon koettiin epäreiluksi, ja se aiheuttaa harmaita hiuksia edelleen.

Toinen opiskelijoihiin erityisen negatiivisesti kohdistuva uudistus onistuttiin kuitenkin samana vuonna torppaamaan. Kyseessä on osa-asunnon normi.

Sipilän hallitus esitti osa-asunnon normin käyttöönottoa osana asumistukilakiesitystään budjettiriihessä syksyllä 2017. Päätöksen mukaan asunnon osaa tai alle 20 neliön yksiön vuokraavalle olisi asetettu erillinen raja enimmäisasumismenoille. Tässä tilanteessa vuokralaiset olisivat saaneet 20 prosenttiä vähemmän asumistukea kuin muut alueella asuvat. Lisäksi asumistuen enimmäisasumismenot olisivat uudistuksessa sidottu vuokraindeksin sijasta elinkustannusindeksiin, jolloin tuki ei olisi enää noussut samassa suhteessa vuokrien kanssa.

Uudistus olisi osunut erityisen kovaa solu- tai kimppakämpissä asuviin opiskelijoihin. Edullisin asumisen muoto, yhteisasuminen olisi siis vaikeutunut entisestään, ja yhä useampi opiskelija olisi todennäköisesti muuttanut kalliimpaan yksiöön. Uudistusta kaavailtiin säästömielessä, mutta ajamalla opiskelijoita yksiömuotoiseen asumiseen se olisi mitä luultavimmin jopa aiheuttaa lisäkustannuksia valtiolle.

Opiskelijat kampanjoivat aktiivisesti uudistusta vastaan. Negatiivisia lausuntoja tuli myös opiskelija-asumisen järjestäjiltä, kunnilta sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Laureamko otti esitettyyn uudistukseen kantaa osana World Student Capital -verkostoa (nykyään yhdistys).

Osa-asunnon normi vedettiin lopulta pois lakiesitykestä. Päätöstä uutisoitiin varsinkin opiskelijoiden edunvalvontavoittona, ja se on esimerkki opiskelijaliikkeen vaikuttavuudesta.

Opiskelijoilla on paljon vaikutusvaltaa heitä koskevissa asioissa. Opiskelijat ovat edustettuja esimerkiksi korkeakoulujen päätöksenteossa ja jopa opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmissä, joissa annetaan lausuntoja lakiesityksistä. Vaikuttamista tehdään verkostona, jonka osana toimivat opiskelijakunnat ja Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK sekä ylioppilaskunnat ja Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL. Jos olet Laurean opiskelija ja itse kiinnostunut vaikuttamisesta, ota selvää opiskelijakunta Laureamkosta ja hae toimintaan mukaan!