Olemme viime viikkoina saaneet lukea mediasta Laurean kenialaisten tilauskoulutuksen opiskelijoiden ikävästä tilanteesta. Kenialainen Uashin Gishun maakunnan maksut kenialaisten opiskelijoiden tilauskoulutuksesta ovat edelleen myöhässä maakunnan ja Laurea-ammattikorkeakoulun välisen sopimuksen sovitusta ajankohdasta.
Lyhyesti kenialaisten opiskelijoiden tilanteesta
Kenialainen Uashin Gishun maakunta ja Laurea-ammattikorkeakoulu on solminut sopimuksen tilauskoulutuksesta kenialaisten sairaanhoitaja- ja fyripterapeuttiopiskelijoiden opintojen mahdollistamiseksi Suomessa. Uashin Gishun maakunnan maksut kenialaisten opiskelijoiden koulutuksen rahoittamiseksi seuraavalle lukukaudelle ovat myöhässä. Laurea-ammattikorkeakoulun osakeyhtiön hallitus on kuitenkin antanut maakunnalle maksuihin kuukauden lisäaikaa – maaliskuun loppuun asti.
Vastoin tilaajan aiempia vakuutteluja on ilmennyt, että opiskelijat ovat itse maksaneet omat opintonsa. Aluksi Uashin Gishun maakunta kielsi syytteet, mutta on myöntänyt perineensä maksut opiskelijoita tai heidän vanhemmiltaan. (YLE 23.2.2023)
Ammattikorkeakoululaki (13 §) määrittää, että tilauskoulutuksen tilaajana ja maksajana tulee olla “…Suomen valtio, toinen valtio, kansainvälinen järjestö taikka suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö.
— Ammattikorkeakoulun on perittävä koulutuksen tilaajalta tilauskoulutuksen järjestämisestä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu. Koulutuksen tilaajalla on oikeus periä tilauskoulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta sen sijaintivaltion lainsäädännön tai oman käytäntönsä mukaisia maksuja.”
Mikäli Uashin Gishun maakunta ei maksa kenialaisten opiskelijoiden lukuvuosimaksuja maaliskuun loppuun mennessä tai Laurea-ammattikorkeakoulu joutuu lopettamaan tilauskoulutushankkeen nojaten Ammattikorkeakoululakiin, kenialaisten opinto-oikeus loppuu, mikä voi johtaa maassaolo-oikeuden loppumiseen.
Lopuksi
Kenialaisten opiskelijoiden opintojen päättyminen olisi menetys kaikille. Nämä opiskelijat olisivat voineet olla osa ratkaisua sosiaali- ja terveysalan osaajapulaan sekä Suomen ikääntyvään väestörakenteeseen. Lisäksi tilanne on yksittäisen opiskelijan näkökulmasta epäreilu.
Opiskelijakuntana emme valitettavasti voi tehdä tilanteessa muuta, kuin ohjeistaa opiskelija-aktiivejamme auttamaan kenialaisia löytämään oikeiden palveluiden piiriin. Toivomme kuitenkin, että korkeakoulu kiinnittää huomiota tulevissa sopimusneuvotteluissa ja sopimuksien laadintavaiheessa keinoihin, joilla turvata opiskelijoiden oikeudet entistä paremmin.