Kannanotto
Vapaa julkaistavaksi
21.10.2019
Budjettiriihessä korkeakoulut saivat pitkään kaivattuja lisäpanostuksia 127 miljoonaa euroa. Samalla kuitenkin esitettiin toive aloituspaikkojen merkittävästä lisäämisestä. On totta, että tarvitsemme entistä enemmän aloituspaikkoja, mutta niiden lisääminen ilman vastaavaa korotusta rahoitukseen tarkoittaa, että yhtä opiskelijaa kohden olisi oppilaitoksilla entistä vähemmän resursseja.
Nykyiset kasvavat vaatimukset ja pienet rahalliset panostukset tuntuvat eniten opiskelijan selkänahassa. Etäopetuksen määrä kasvaa ja samassa suhteessa tärkeän sekä laadukkaan lähiopetuksen määrä vähenee, mikä näkyy vahvasti meidän opiskelijoiden arjessa. Lähiopetuksen vähentyessä kontaktit opettajaan ja ohjauksen määrä vähenevät, ammatillinen käytännön osaaminen on uhattuna ja opiskelijoiden kynnys käyttää opiskelijan tarvitsemia hyvinvointi- ja muita opiskeluun liittyviä palveluita nousee. On absurdia esittää näitä vaatimuksia, jotka heikentävät korkeakoulujen mahdollisuuksia tarjota lähiopetusta ja puhua samaan aikaan tarpeesta parantaa opiskelijoiden mielenterveyttä sekä ammattitaitoa. Kauan vaaditut opiskelijoiden toimeentulon kohennukset ovat vaipuneet unholaan.
Nyt jos koskaan tulisikin laittaa resursseja koulutukseen. Suomi on jäämässä jälkeen korkeakoulutettujen määrässä kansainvälisesti ja Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen visiossa onkin asetettu tavoite, että 50 prosenttia 25–34-vuotiaista olisi suorittanut korkeakoulututkinnon vuoteen 2030 mennessä. Nykytilaan verrattuna tämä tarkoittaisi yhdeksän prosenttiyksikön nousua. Toinen huolenaihe on korkeakoulujen hakijapaine, joka kärjistyy kun vain kolmannes hakijoista pääsee sisään vuosittain. Erityisen vaikea tilanne on Uudellamaalla, jossa aloituspaikkoja on muuta maata vähemmän suhteessa hakijoihin.
Ainoa toimiva keino saavuttaa tämä tavoite ja vähentää hakijapainetta on lisätä aloituspaikkojen määrää huomattavasti nykyisestä. Aloituspaikkojen lisääminen ei kuitenkaan onnistu, mikäli korkeakoulut eivät saa samassa suhteessa lisää rahoitusta. Muuten kyseessä on leikkaus tutkintoa kohden käytössä olevista varoista. Jo nyt korkeakoulut kärsivät riittämättömästä rahoituksesta, mikä näkyy niissä resursseissa, joita kouluilla on panostaa opetukseen, ohjaukseen sekä työ- ja opiskelijahyvinvointiin.
Tavoitteet ovat suuria ja rahoitus pientä. On selvää, että Suomessa vallitsee kattava osaajapula tietyillä alueilla, mutta on kummallista, miksi rahoitus ei vastaa aloituspaikkojen vaatimuksia. Korkeakoulut ja niiden opiskelijat ovat jääneet politiikassa ja valtion rahoituksen jakamisessa viimeiset neljä vuotta takavasemmalle. Nyt on korkea aika tehdä korkeakoulutuksen kunnianpalautus niin ammattikorkeakoulukentällä kuin yliopistojen puolellakin.
Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Laureamko
Haaga-Helian opiskelijakunta Helga
Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta HUMAKO
Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA
Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta O’Diako
Lisätietoja:
Silja Nurmi
Hallituksen puheenjohtaja
[email protected]